Mitä erityisiä vaatimuksia koskee rakentamisessa käytettävää terästä?

Mitä sinun on konkreettisesti tehtävä

Mitä sinulta odotetaan

Rakennukseen päätyvä teräs kohtaa käytännössä kaksi vierekkäin olemassa olevaa säädöstä. Asetus (EU) 2024/3110 koskee rakennustuotteita ja säätelee ehdot, joilla tuote, kuten palkki, levy tai profiili, saadaan markkinoille, ja siihen liittyvää suoritusilmoitusta. Asetus (EU) 2024/1781, ESPR, säätelee digitaalista tuotepassia ja kestävyyteen ja itse tuotetta koskeviin tietoihin liittyviä vaatimuksia sen soveltamisesta riippumatta. Rakennukselle terästä kauppaaville tai jalostaville yrityksille tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että molemmat kehykset voivat olla samanaikaisesti merkityksellisiä, ja se edellyttää selkeyttä siitä, kuka sääntelee mitäkin osaa.

Rakennustuotteen aseman määrittäminen

Lähtökohtana on, että teräs, joka on tarkoitettu pysyvästi rakennustyöhön sisällytettäväksi, kuuluu asetuksen (EU) 2024/3110 soveltamisalaan. Tämä koskee rakennustuotteen suoritusilmoitusta ja CE-merkintää, erillään tuotepassista. Terästä kauppaaville tai rakennusyrityksille, joissa työskentelee 10–100 henkilöä, tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että tuotetta kohti voidaan syntyä kaksi dossieeta: yksi rakennustuotteen tekniset tiedot sisältävä, yksi digitaalista passia varten ESPR:n mukaiset tiedot. Kuka hallitsee näitä kahta dossieeta erillään, on vaarassa, että tiedot hajaantuvat heti kun määritys muuttuu.

Määritä alkuperä ja rooli ketjussa

ESPR:n 1 artikla määrittää asetuksen kohteen ja soveltamisalan, ja siitä seuraa, että velvollisuudet vaihtelevat sen mukaan, mikä rooli yrityksellä ketjussa on. Terästä eurooppalaiselta valmistajalta ostava terässyke on eri asemassa kuin tuoja, joka hankkii suoraan EU:n ulkopuolelta. Jos tästä epäilet, voit testata omaa asemaasi kysymyksellä oleniko maahantuoja tai valmistaja ESPR:n mukaan? Yrityksille, jotka myyvät terästä eteenpäin käsittelemättä sitä itse, kysymys Mitkä velvoitteet kuuluvat teräksen jälleenmyyjälle tai kauppiaalle? on merkityksellinen, sillä kauppiaalla on yleensä eri vastuu kuin valmistajalla.

Toimita tiedot, jotka vastaavat rakennussoveltamista

Rakennukseen käytettävälle teräkselle on erityistä painoa sillä, vastaavat passin tiedot sitä, mitä rakennustuotteen suoritusilmoituksessa sanotaan. Ero näiden kahden asiakirjan välillä on loppukäyttäjälle – esimerkiksi terästä jalostavalle rakennusurakoitsijalle – merkki siitä, että ketjussa on jotain vialla. Yrityksille, jotka markkinoivat terästä omalla tuotenimellään, sovelletaan tässä lisänäkökohtia; sivu myyn terästä omalla tuotemerkillä — mitä velvoitteita saan? käsittelee asiaa tarkemmin.

Säilytä jäljitettävyys ketjussa

Rakennusteräs kulkee usein monien käsissä: valmistaja, kauppias, jalostaja, urakoitsija. Jokaisen siirron yhteydessä fyysisen tuotteen ja sen mukana tulevien tietojen välinen kytkentä on säilyttävä, jotta QR-datakansi rakennustyömaalla viittaa edelleen oikeisiin tietoihin. Yrityksille, jotka työskentelevät EU:n ulkopuolisten toimittajien kanssa, tämä on toistuvasti esiintyvä asia; katso tästä valmistajani sijaitsee Euroopan unionin ulkopuolella – kuka sääntelee silloin digitaalista tuotepassia?

Missä asiat menettävät hallintaansa käytännössä

Muutama tilanne esiintyy rakennusteräsketjussa säännöllisesti:

• Kauppias olettaa, että rakennustuotteen CE-merkintä kattaa myös digitaalisen tuotepassin, ja huomaa vasta tarkastuksessa, että ne ovat kaksi erillistä velvollisuutta.
• Teräs leikataan tai käsitellään ennen kuin se päätyy rakennustyömaalle, eikä käsittelyä suorittava osapuoli kirjaa, ovatko alkuperäiset tuotetiedot vielä oikeellisia käsitellylle palalle.
• EU:n ulkopuolelta teräsprofiileja tuova tuoja toimittaa suoritusilmoituksen, mutta ei näe, kenen olisi koottava tiedot digitaalista tuotepassia varten.
• Kun rakennustyömaalla yhdistetään eri toimittajien terä-eriä – eri sarjoja terästä, jotka muodostavat yhdessä yhden rakennusosan – fyysisen tuotteen ja digitaalisen passin välistä kytkentää tulee epäselväksi.
• Rakennusyritys myy projektin jäännösterästä eteenpäin toiselle osapuolelle, eikä kukaan ole kirjannut, kuka on sillä hetkellä vastuussa tietojen oikeellisuudesta.

Mitä voitte kirjata ylös

Yrityksille, jotka käyvät kauppaa rakentamisen teräksellä tai käsittelevät sitä, on käytännöllistä dokumentoida seuraavat asiat kirjallisesti:

• Kuka organisaatiossa on vastuussa rakennustuotteen asiakirjasta (vaatimustenmukaisuusvakuutus) ja kuka digitaalisesta tuotepassista, mukaan lukien vakituinen sopimus siitä, miten nämä kaksi liittyvät toisiinsa — katso myös kuka vastaa teräksen tuotepassista?
• Yleiskatsaus tuotelinjaa kohti organisaation roolista: valmistaja, tuoja, jakelijä tai merkin haltija.
• Sopimukset toimittajien kanssa siitä, milloin passin tiedot toimitetaan, ja mitä tapahtuu, jos teräserä käsitellään tai yhdistetään ennen rakennustyömaalle toimittamista.
• Dokumentoitu menettely sille, mitä tapahtuu, jos passin tiedot eivät vastaa rakennustuotteen vaatimustenmukaisuusvakuutusta, mukaan lukien kuka siitä otetaan huomioon — relevantti suhteessa kysymykseen kuka on vastuussa, jos tuotepassissa on virheelliset tiedot?
• Valinta siitä, pankotaanko passin tietojen kokoaminen ja hallinta organisaatiossa vai ulkoistetaanko se, osittain riippuen tuotevalikoiman laajuudesta — katso tarvitsenko lisähenkilöstöä tuotepassia varten vai voinko ulkoistaa sen?

Nämä asiat eivät vahvista mitään laillista velvoitetta, joka ei jo seuraa säännöksistä, mutta ne varmistaa, että organisaatiossa on selvää, kuka hallinnoi asiakirjan mitä osaa — jotain, joka ketjussa, jossa on useita lenkkejä, kuten rakennusteräksessä usein on, voidaan helposti unohtaa.