Minkä menetelmän mukaan minun on mitattava passin arvot?

Teräksen mittausmenetelmä ei ole vielä vahvistettu

Raudalle ja teräkselle ei ole vielä vahvistettu, millä testausmenetelmällä, mittausmenetelmällä tai laskentamenetelmällä digitaalisen tuotepassin arvot on määritettävä. ESPR (asetus (EU) 2024/1781) säätelee artiklan 39 nojalla, kuinka se myöhemmin toimii: jokaiselle tuoteryhmälle, jolle asetetaan vaatimuksia, vahvistetaan menetelmä, mieluiten harmonisoidun normin kautta, joka ilmoitetaan EU:n virallislehdessä. Kunnes tällainen normi on olemassa, voidaan käyttää muita luotettavia, tarkkoja ja toistettavia menetelmiä. Teräkselle ja raudalle tämä erityinen soveltaminen ei ole vielä olemassa; se tulee vasta delegoidun säädöksen myötä, joka vahvistaa vaatimukset tälle tuoteryhmälle.

Millä arvoilla tämä koskee — ja mitkä asiat ovat erillään

Tämä aihe käsittelee sitä, miten passin arvo vahvistetaan: esimerkiksi sitä, kuinka kierrätysmateriaalin prosenttiosuus, hiilijalanjälki tai mekaaninen ominaisuus mitataan tai lasketaan. Siinä ei käsitellä sitä, mitkä arvot on pakollisesti oltava pasissa — se säädetään erikseen ESPR:n artikloiden 5–7 mukaisten suorituskyky- ja tietovaatimusten kautta. Mittausmenetelmä ja sisältövaatimus ovat siis kaksi erillistä vaihetta: ensin lainsäätäjä määrittää, mitä mitataan, sitten artikla 39 määrittää, kuinka se mitataan. Teräkselle ja raudalle kumpikaan näistä ei ole vielä tuotekohtaisesti vahvistettu. Nykyiset normit, jotka teollisuudessa ovat jo yleisiä muihin tarkoituksiin — esimerkiksi CE-merkintään tai laatusertifiointiin — eivät ole automaattisesti samat normit, jotka myöhemmin määrätään tuotepassille, vaikka päällekkäisyys on hyvin mahdollista.

Vielä ei päivämäärää, mutta kiinteä reitti

Ei ole vielä päivämäärää sille, milloin teräksen ja raudan mittausmenetelmä vahvistetaan. Tämä päivämäärä liittyy ESPR:n laajempaan aikatauluun: vuosien 2025–2030 työsuunnitelmassa ennakoidaan ensimmäinen delegoitu säädös vuonna 2026, ja sen jälkeen velvoitteet tulevat voimaan vasta myöhemmin. Kunnes teräksen ja raudan delegoitu säädös on julkaistu, tälle tuoteryhmälle ei ole laillisesti määrättyä passin mittausmenetelmää. Tämä ei tarkoita, että mitään ei tapahdu: komissio toimii kiinteän reitin mukaan, jossa normalisointiorganisaatioita pyydetään tavallisesti ensin kehittämään harmonisoidtu normi. Kunnes normi on olemassa ja se on nimetty, ei käytännössä ole yhtenäistä, pakollista mittausmenetelmää tälle sektorille.

Mitä tämä tarkoittaa valmistautumiselle

Joka nyt alkaa valmistautua teräksen tuotepassille, voi parhaiten toimia seuraavassa järjestyksessä. Ensin: seurata, mikä teräksen ja raudan delegoitu säädös julkaistaan, koska se määrittää sekä sisältövaatimukset että viittauksen mittausmenetelmään. Sitten: selvittää, nimetäänkö siinä harmonisoidtu normi, ja jos niin, mikä — se on normi, johon mittauksen on oltava yhdenmukainen. Samalla on järkevää pitää omia mittaus- ja testausarvoja, jotka ovat jo saatavilla (esimerkiksi olemassa olevista laadunvalvonnasta, ympäristöselosteista tai ketjuraportoinneista), järjestyksessä ja jäljitettävinä, jotta ne voidaan myöhemmin helposti verrata silloin voimassa olevaan menetelmään. Ei ole järkevää valita nyt jo menetelmää ja suunnitella sen mukaan, koska ei ole varmaa, vastaako menetelmä sitä, mitä delegoitu säädös myöhemmin määrää. Valmistajina tai maahantuojina toimivat yritykset — osapuolet, joilta Ferropas kerää passin lähdetietoja — tekevät hyvin seuraamalla Euroopan komission ilmoituksia tästä delegoidusta säädöksestä tai valvomalla sitä alan järjestön kautta.

Laillinen perusta: artikla 39 ja artiklat 5–7

Sen, että kullekin tuoteluokalle vahvistetaan mittausmenetelmä, seuraa ESPR:n (asetus (EU) 2024/1781) 39 artiklasta, joka koskee testaus-, mittaus- ja laskentamenetelmiä. Tämä artikla sääntelee harmonisoitujen standardien ensisijaisuuden ja sitä, mitä sovelletaan siihen asti, kunnes ne ovat käytössä. Mitä arvoja tarkalleen ottaen on mitattava — itse vaatimusten sisältö — seuraa saman asetuksen 5–7 artiklasta, jotka koskevat ekologista suunnittelua koskevia vaatimuksia sekä suorituskyky- ja tietovaatimuksia. Molemmat osat laaditaan kullekin tuoteluokalle erikseen delegoidussa säädöksessä; raudalle ja teräkselle tällaista säädöstä ei ole vielä olemassa.

Mitä voit tehdä nyt

Seuraa delegoidun säädöksen julkaisua raudalle ja teräkselle, säilytä olemassa olevia mittaus- ja testausaineistoja jäljitettävällä tavalla ja lykkää tietyn mittausmenetelmän valitsemista siihen asti, kunnes virallinen standardi tai menetelmä on määritetty. Tämä sivu päivitetään, kun Euroopan komissio julkaisee tämän tuoteluokan mittausmenetelmän.

Mistä tämä perustuu

Asetus itsessään on EUR-Lexissä. Viitaamme kullakin väitteellä; ette tarvitse uskomaan meitä.

Mitä sinun on konkreettisesti tehtävä

Mitä sinulta odotetaan

ESPR määrää artiklan 39 mukaan, että tuotepassiin käytettävät arvot on perustettava testaus-, mittaus- tai laskentamenetelmiin, jotka ovat luotettavia, tarkkoja ja toistettavia. Kyse ei ole erillisestä vaatimuksesta: artikla 39 toimii yhdessä artikloiden 5–7 kanssa, joissa määrätään, mitkä suorituskyky- ja tietovaatimukset vahvistetaan tuoteryhmittäin. Teräkselle ja muille rautatuotteille nämä menetelmät määritellään delegoiduissa säädöksissä tuoteryhmittäin — teräksen erityinen menetelmä ei ole vielä saatavilla.

Menetelmän on oltava luotettava, tarkka ja toistettava

Käytännössä tämä tarkoittaa, että 10–100 työntekijän yritys ei voi omaksua omaa laskutapaa ja esittää sitä lopullisena. Asetus edellyttää menetelmää, joka johtaisi samankaltaiseen tulokseen, kun toinen yritys käyttää samaa raaka-ainetta ja samaa prosessia. Metallinkäsittelyyritykselle, joka esimerkiksi ilmoittaa romuosuuden sulassa tai laskee CO₂-päästöt tonnia terästä kohti, tämä on syy olla luottamatta sisäiseen Excel-malliin, jolla ei ole perustaa, vaan käyttää menetelmää, joka vastaa sitä, mitä delegoidussa säädöksessä myöhemmin määrätään. Katso myös kuinka vahvistat romuosuuden sulassa ja kuinka osoitat CO₂-päästöt tonnia terästä kohti.

Menetelmä seuraa tuoteryhmäkohtaisista täytäntöönpanosäännöistä

ESPR:n artikloiden 5–7 mukaan vaatimukset laaditaan tuoteryhmittäin, ja artikla 39 liittyy siihen määräämällä, että vastaava mittausmenetelmä vahvistetaan myös tuoteryhmittäin — ei yleisesti kaikkiin tuotteisiin kerralla. Terästä käsittelevälle yritykselle tai rakennusyritykselle tämä tarkoittaa, että esimerkiksi huonekaluille tai elektroniikalle vahvistettu menetelmä ei ole suoraan siirrettävissä raudan ja teräksen puolivalmistuotteisiin. Odotetaan omaa tulkintaa tälle tuoteryhmälle, ja siihen asti ei ole olemassa laillisesti määrättyä laskukaavaa.

Olemassa olevat standardit voivat olla perustana, mutta ne eivät ole automaattisesti ESPR-menetelmä

Monet yritykset käyttävät jo standardeja, kuten teräslajeja koskevia EN-standardeja, tai CO₂-laskelmia alan olemassa olevien sopimusten mukaisesti. Artikla 39 antaa tilaa liittyä hyväksyttyihin standardeihin, mutta tämä tapahtuu varmasti vasta, kun delegoitu säädös viittaa tiettyyn standardiin tai testausmenetelmään. Yritykselle, joka jo käyttää EN 10204 -sertifikaattia, on hyödyllistä tutkia, miten kyseinen sertifikaatti liittyy tulevaan passiin — katso kuinka tarkastustodistus 3.1 liittyy tuotepassiinSertifikaatti osoittaa jo jotakin nyt, mutta ei ole varmaa, että se kattaa menetelmän, jota passille myöhemmin vaaditaan.

Menetelmän on oltava kolmansien osapuolten tarkistettavissa

Artiklan 39 toistuvana elementtinä on, että käytetty menetelmä mahdollistaa tarkistamisen: passin arvo on jäljitettävissä siihen, miten se on määritetty. Tämän kokoiselle yritykselle tämä tarkoittaa, että ei kirjataan pelkästään tulosta (numeroa), vaan myös sitä, miten luku on syntynyt: mitä mittauslaitteita, mitä otantaa, mitä laskentakaavaa. Joka määrää, kenen nähtäväksi nuo tiedot saa antaa, lukee siitä lisää kohdasta kuka saa nähdä mitkä tiedot tuotepassista.

Missä asiat menettävät hallintaansa käytännössä

Ensimmäinen usein esiintyvä tilanne: yritys käyttää sisäistä CO₂-päästöjen laskentamenetelmää, joka on kehitetty muuhun tarkoitukseen (esimerkiksi asiakkaan raporttiin), ja soveltaa tätä menetelmää suoraan passiin ilman tarkistamista, sopiiko se ESPR-menetelmään, jota myöhemmin vaaditaan.

Toinen: seosseosten toimittaja toimittaa arvot ilmoittamatta, mitä testausmenetelmää käytettiin, jolloin vastaanottaja saa numeron, jota ei voi jäljittää. Tämä liittyy myös kysymykseen, mitkä seosaineet on ilmoitettava — ilmoitettu prosenttiosuus ilman menetelmää on vaikea tarkistaa.

Kolmas tilanne: yritys sekoittaa normin, jolla teräslaji on merkitty, metodiin, jolla suoritusarvo (kuten kierrätettävyys) on määritetty. Nämä ovat kaksi eri asiaa — normi kertoo jotakin teräslajista, metodi kertoo jotakin siitä, kuinka ominaisuus on mitattu. Joka haluaa pitää nämä erillään, voi verrata tätä siihen, kuinka teräslaji ja normi määritetään siihen verrattuna kuinka kierrätettävyys osoitetaan.

Neljäs: yritys ei odota lopullista metodia ja julkaisee jo arvoja oletuksen perusteella ilman, että oletus tehdään sellaisena tunnistettavaksi. Kun delegoitu säädös ilmestyy, tämä voi johtaa jo julkaistujen tuotepassien tarpeelliseen muuttamiseen.

Viides: yritys olettaa, että tuotepassin mittausmenetelmä on sama kuin CBAM-raportointiin käytetty menetelmä. Molemmissa säädöksissä on omat määritelmät ja laskentamenetelmät; joka haluaa verrata näitä, löytää lisätietoja tästä toisesta säädöksestä kohdasta mitä CBAM tarkoittaa teräksen tuonnille.

Mitä voitte kirjata ylös

Yleiskatsaus siitä, mitä arvoja mitataan tai lasketaan jo nyt ja millä metodilla se tehdään (sisäinen menettely, normi, sertifikaatti).
Lähdeviite jokaisella arvolla: mikä testiraportti, mikä otanta, mikä laskentakaava on perustana.
Merkintä jokaisella arvolla, joka ei vielä ole määritetty vahvistetulla ESPR-metodilla, jotta se on myöhemmin helppo löytää ja muuttaa.
Kirjeenvaihto alihankkijoiden kanssa menetelmästä, jolla he ovat määrittäneet arvonsa (esimerkiksi seostusprosentit tai romun osuus).
Vertailu olemassa olevien sertifikaattien (kuten 3.1-tarkastussertifikaattien) ja tietojen välillä, joita tuotepassi tulee vaatimaan, jotta on selvää, mikä osa on jo katettu ja mikä osa puuttuu.
Muutosloki mittausmenetelmissä, jotta myöhemmässä tarkastuksessa on selvää, mitä menetelmää on käytetty milloin.

Tämä ei ole juridista neuvontaa. Tämä sivu sisältää yleisiä tietoja sääntelystä, jota tämä alusta koskee. Emme tunne vosituaatiota. Jos epäröitte omaa tilannettanne, kuulkaa juristi tai toimivaltainen valvontaviranomainen.

Kirjoitettu tekoälyllä edellä olevien lähteiden perusteella, jonka ihminen tarkisti 2026-08-22. Onko jotain vialla? Kerro meille — korjaukset saavat etusijaa.